Epälineaariset menetelmät osallistavan työskentelyn ytimessä
Toteutimme Työ2030 -ohjelman kanssa osallistamiskokonaisuuden, jonka puitteissa työelämän laaja asiantuntijajoukko reflektoi työelämän tulevaisuutta.
Työelämän tilannekuvaraportti (2024) tarjoaa kattavan katsauksen työelämän nykyhetken haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Toteutimme Työ2030 -ohjelman kanssa osallistamiskokonaisuuden, jonka puitteissa työelämän laaja asiantuntijajoukko reflektoi työelämän tulevaisuutta kattavaan raporttiin peilaten. Työpajoissa hyödynnettiin epälineaarisia menetelmiä, kuten assosiaatioharjoituksia ja tulevaisuusherättelyä, sekä dialogia. Näiden menetelmien avulla pyrittiin tuomaan esiin työelämän muutoksista viestiviä heikkoja signaaleja ja tunnistamaan toivottavia suuntia työelämän tulevaisuuteen. Tässä blogitekstissä kuvaillaan, millä tavalla epälineaariset menetelmät rikastavat perinteistä asiantuntijatietoa.
Mitä ovat epälineaariset osallistamisen menetelmät?
Oletko koskaan osallistunut työpajaan, jossa ei ole kannustettu ajattelumallien haastamiseen tai ajattelun ristiinpölyttämiseen? Todennäköisesti olet. Ehkä osallisuus on nähty ns. pakollisena läpihuutojuttuna tai sen mukanaan tuomia mahdollisia muutosehdotuksia ei resurssisyistä haluta ottaa vastaan.
Osallisuus on aidointa silloin, kun työskentelyn lopputuloksia ei ole ennalta päätetty. Silloin osallistamalla löydettävillä kysymyksillä voidaan vaikuttaa ratkaistavaksi valittaviin haasteisiin. Monimutkaisessa ja ennakoimattomassa toimintaympäristössä lineaarista lähestymistapaa kannattaa haastaa, sillä haasteetkin muuntuvat ja ovat ikäänkuin askeleen edellä ratkaisuja (Vataja, 2023). Epälineaarisuus kannustaa luovuuteen, kriittiseen ajatteluun ja uusien mahdollisuuksien löytämiseen, mikä tuottaa uudenlaista ymmärrystä siitä toimintaympäristöstä, jossa ratkaistavat haasteet ilmenevät.
Työelämän tilannekuvareflektion äärellä olimme aidon osallistamisen äärellä, sillä työelämän asiantuntijoiden työpajoissa koostamat tulevaisuuskuvat on koostettu ennakoivasti työelämän kehittämisstrategiatyötä pohjustaen.
Epälineaariset menetelmät tarkoittavat käytännössä fasilitointia, joka ohjaa esimerkiksi monialaisen tiedon ristiinpölytykseen, intuitiivisen ajattelun hyödyntämiseen, ja uusien, jopa yllättävien näkökulmien jakamiseen. Kuten futuristi Ilkka Halava (2024) on todennut: ”Asiantuntijan rooli muutosaikana ei ole tietää, vaan olla utelias tunnustelija, joka tutkii, mitä voisi olla edessä.” Tuota uteliaan tunnustelijan roolia voi fasilitoidussa työpajassa harjoitella turvallisesti.
Tulevaisuusherättelyn tarkoitus on vaikuttaa tulevaan
Keskeisin työpajoissa käytetty epälineaarinen menetelmä oli tulevaisuusherättely, jossa osallistujia rohkaistiin haastamaan totutut ajattelumallit ja kuvittelemaan sekä toivottavia että ei-toivottavia tulevaisuuksia. Innovaatioiden syntyminen – ja tarvittaessa myös nykytilanteen haastaminen – edellyttävät ajatusten avointa ristiinpölyttämistä.
Tulevaisuusherättely tarjoaa mahdollisuuden tarkastella monimutkaisia ilmiöitä eri näkökulmista ilman ns. väärässäolemisen pelkoa. Tämä auttaa tunnistamaan myös intuitiivisesti ilmeneviä ideoita ja ratkaisuja, jotka jäävät helposti piiloon pelkkään asiantuntijuuteen eli olemassaolevaan tietoon perustuvissa prosesseissa.
Tulevaisuusajattelun tavoitteena ei ole ennustaa tulevaa, vaan auttaa haastamaan ja tunnistamaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta koskevat olettamukset, jotta toiminta nykyhetkessä vaikuttaa tulevaan toivotulla tavalla (ks. esim. Suomi, 2022). Esimerkiksi dystooppisten skenaarioiden tarkastelu auttoi osallistujia hahmottamaan, mitä tulevaisuudessa tulisi välttää ja millaisia mahdollisuuksia nykytilanne tarjoaa toivottavien kehityskulkujen edistämiseksi.
Epälineaarisuuden hyödyt asiantuntijatyössä
1. Epälineaariset menetelmät, kuten tulevaisuusherättely, eivät ainoastaan tuo esiin uusia näkökulmia, vaan vahvistavat myös uskoa siihen, että voimme vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan (ks. esim. Halonen ym. 2022).
2. Kun asiantuntijat pääsevät turvallisessa ympäristössä jakamaan ajatuksiaan ja reflektoimaan omaa ajatteluaan, he voivat myös haastaa omia, yhteiskunnan rakenteisiin liittyviä olettamuksia. Ajassa, jossa yhteiskunnalliset ristiriidat ja vastakkainasettelu korostuvat, lempeä uteliaisuus sekä omaa että toisten ajattelua kohtaan antaa tilaa erilaisille näkemyksille ja nostaa esiin uudenlaisia kysymyksiä.
3. Menetelmät, jotka eivät etsi vain vastauksia, vaan myös kysyvät uusia kysymyksiä, tukevat työelämän monialaista kehittämistä. Kuten Katri Vataja (2023) on systeemisen muutoksen vaikuttavuutta käsittelevässä artikkelissaan todennut, olennaista on tunnistaa oikea kysymys ja etsiä ratkaisuja oikeiden ihmisten kanssa.
Raportimme ”Kohti työelämän kehittämisstrategiaa 2030. Asiantuntijatyöpajojen osallistamiskokonaisuuden ja aineiston kuvaus.”(2025) esittää keskeisiä kysymyksiä suomalaisen työelämän asiantuntijoiden suusta. Toivotamme hyviä oivalluksia aineiston herättämien kysymysten parissa. Voit tutustua raporttiin täällä.
Ota yhteyttä
Lähteet:
Halava, I. (2024). Puheenvuoro Human brilliance –intuitioseminaarissa kesäkuussa 2024.
Halonen, M. ym. (2022). Tulevaisuusajattelu kansalaistaidoksi. Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän arviointitutkimuksen tulokset. Sitran selvityksiä, 221.
Suomi, R. (2022). Systeemiajattelu – erottamaton osa tulevaisuuden tutkimusta. Kirjassa (toim. Aalto, H. K. ym.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi. Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuustutkimuksen verkostoakatemian julkaisuja, 1/2022.
Vataja, K. (2023). Systeemisen muutoksen arviointi ja vaikuttavuus. Kirjassa (toim. Uusikylä & Jalonen) Epävarmuuden aika. Kuinka ymmärtää systeemistä muutosta? Into Kustannus.