0440-362836 silja@toimisto2030.fi

Toimisto2030 visiossa avainsana on yhteiskehittäminen. Mitä se tarkoittaa?

Design Foundation Finlandin Heli Pöyry haastatteli Toimisto2030 perustajaa Silja Huttusta vision tiimoilta. Haastatteluartikkeli löytyy täältä. Tässä blogissa on kuvattu tiivistetysti ajatuksia siitä, mihin oivalluttamista tarvitaan muuttuvassa maailmassa. Lisäksi avaan aiempaa työtaustaani – eli sitä miten syntyi Oivalluttaja.

Koska maailma muuttuu koko ajan. 

Olen valtiotieteiden maisteri sosiaalipsykologiasta ja työtaustani on monipuolinen, kun työt on maistuneet lukioikäisestä lähtien. Mutta miten syntyi Oivalluttaja?

Mukavahan se olisi, että asiantuntijaksi kasvaisi yhdessä yössä, mutta niinhän se on, että parhaat opit tulee kantapään ja kokemuksen kautta. Tärkeimmät oppini palvelumuotoiluun sain johtamalla turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen operatiivista toimintaa reilun kahden vuoden ajan. Kun käytettävissä olevat taloudelliset resurssit on vähissä, asiakaskunta mahdollisimman haastavassa tilanteessa, osa traumatisoituneita ja kielitaidottomia – ja moniammatillinen satojen asiakkaiden keskus perustetaan yhden yön aikana – hahmottaa asiakaskokemuksen, yhteiskehittämisen ja ketterien kokeilujen hyödyt. Koska on pakko.

 

Samaan aikaan kun lakisääteiset palvelut pyrittiin turvaamaan, rakennettiin myös laaja vapaaehtoisten ja sidosryhmien verkosto, edistettiin asukkaiden välistä yhteistyötä sekä tehtiin asennetyötä paikallisten kanssa. Meillä oli huikea asialle omistautuneiden tekijöiden monikulttuurinen työporukka ja keskus toimi niissä olosuhteissa hienosti.

Sittemmin opiskelin opiskellut palvelumuotoilua ja käytännön työkokemukseen nojaava oppiminen oli nopeaa. Työpajoista ja koulutuksista kokemusta onkin kertynyt vuodesta 2008 lähtien, ja vuosina 2010-2012 pääsin Helsingin yliopistossa Karmela Liebkindin tutkimusryhmään, joka testasi työpajatyöskentelyn vaikuttavuutta asenteenmuutokseen. Se oli mainio oppikoulu vaikuttavan työpajatyöskentelyn kokeiluista ja mallinnuksesta! Tuotimme silloin tutkimukseen pohjautuvan opettajan oppaan Hyviä kulttuurienvälisiä suhteita tukemassa joka avaa ruohonjuuritasolla asenteenmuutoksen peruspalikat. Näitä taitoja tarvitaan silloin, kun haluaa saada vaikuttavaa muutosta aikaseksi: millä tavoin vahvistetaan yhteenkuuluvuutta kriisistä huolimatta, ja mikä saa meidät ponnistelemaan yhteisiä tavoitteita kohti.

Niin: mihin Oivalluttajaa tarvitaan?

Kas: liian usein vakiintuneissa – tai liian kovatahtisissa – organisaatioissa ihmiset ovat oppineet ajattelemaan etteivät he voi vaikuttaa asioihin. Että mikään ei kuitenkaan muutu, tai päättävän ihmisen mielipide ei koskaan muutu, tai oma osaaminen ei riitä, tai tämä ei kuulu minulle. Olen kuullut näitä ajatuksia työpajojen alkukartoituksissa valtavasti joten tiedän, että se ajattelu on yleistä.

Organisaatioiden joustavuus, eli se muutoskyvykkyys jota tässä ajassa tarvitaan, perustuu kuitenkin siihen millaista yhteistyötä sen sisällä ja yhdessä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa voidaan tehdä. Jos minä oivalluttajana saan ihmisen oivaltamaan missä hän itse on hyvä, missä hän voi kehittyä ja miten auttaa muita, on yhteistyö mennyt valtavasti eteenpäin. Sen takia tykkään tehdä työtä valmentajana ja fasilitoijana – eli oivalluttajana – se on tässä parasta.

Eihän Oivalluttajana voi lakata itse oppimasta? Tällä hetkellä kouluttaudun Hengähdyshetkiä palautumisvalmentajaksi. Onhan niin, että jatkuva muutos – jota työelämä nyt on – on kognitiivisesti tosi haastavaa ja väsymys kaventaa näkökenttää, eli sitä mitä asioita pitää mahdollisena. Näen että tarvitsemme työkaluja tunnistaa omaa jaksamista, kehittää omaa työympäristöä vähemmän kuormittavaksi ja säännöllistä palautumisharjoittelua. Minun visio on, että jokaiseen Toimisto2030 valmennukseen tai kehittämisprosessiin tulevaisuudessa tulee sisältymään ohjattua palautumista.

Palautumisvalmentajan työkalupakkiin sisältyy konkreettisia harjoituksia ja tutkimustietoa tarkkaavaisuusharjoitusten merkityksestä aivojen uudistumiselle eli neuroplastisuudelle. Sitä tarvitaan, jotta voidaan omaksua uutta ja oppia tietoisesti pois totutusta. Eihän se ajatus kivalta tunnu, että meillä ei ole enää varaa kuluttaa luonnonvaroja vanhaan tahtiin ja jokainen joutuu jostain mukavuuksista luopumaan. Mutta mitä nopeammin tämän tosiasian pystyy hyväksymään, sitä paremmin pääsemme vauhtiin kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Uskon vahvasti että tietoisuus- ja palautumistaitojen harjoituksella on tässä keskeinen rooli.

Mitä on kestävän tulevaisuuden palvelumuotoilu?

Sosiaalipsykologiassa on tiettyjä työkaluja joiden avulla ihminen voi itse vaikuttaa omien asenteidensa ja käyttäytymisensä muutokseen, mutta ihan perustasollahan muutos lähtee tiedostamisesta. Esimerkiksi ilmastonmuutos on niin järisyttävä ja vaikeasti hahmotettava ilmiö että siinä on paljon esteitä ymmärtää miten tämä koskettaa minua tai että minä voin vaikuttaa tähän itse. Tähän itseasiassa viittaa tämän yrityksen nimi: Agenda 2030 määrittelee selkeät suuntaviivat kestävälle kehitykselle, ja 2030 on jo aika pian. Uskon, että kyky hahmottaa ilmaston tila, tietoisuus omista valinnoista ja taito yhteiskehittää ratkaisuja ovat välttämättömiä kestävää tulevaisuutta varten.

Tutkimukset joihin olen vastikään tutustunut viittaavat siihen että, myös ilmastonmuutoksen vaikutusten hahmottaminen ja ilmastotoimet vaativat kollektiivisuuden kokemusta. Että tajuamme että tämä koskee myös meitä hyväosaisia, vaikka katastrofaaliset vaikutukset tapahtuvat vasta toisella puolella maailmaa, ja että muutokseen tarvitaan meitä kaikkia. Yhteiskehittäminen joka mahdollistaa eri näkökulmien huomioimisen, edistää myös pystyvyyden tunnetta: muutos on mahdollinen ja minä yhdessä muiden kanssa voin vaikuttaa siihen.

 

Käytännön caset.

Oivalluttaja tilataan useimmiten fasilitoimaan ja palvelumuotoilemaan uusia verkostoja – tämä koskettaa keskeisesti esimerkiksi kiertotalousratkaisuja etsiviä toimijoita.  Aluksi kerään asiakasymmärrystä: mikä yhteinen motivaatio heillä on, jonka parissa lähdetään työskentelemään muotoiluprosessia kunnioittaen. Voi olla myös niin, ettei yhteistä tavoitetta ole löydettävissä, ja fasilitoinnin myötä on vältetty tekemästä vääriä valintoja.

Oivalluttaja pyydetään usein valmentamaan palvelumuotoilua sellaisille kohderyhmille, jossa osallistujaporukka on kovin moninainen ja kaikkien tarvitsee päästä kärryille. Tällöin kerätään aluksi asiakasymmärrystä ja koulutus räätälöidään osallistujien tarpeen mukaan. Suurin osa isoimmista projekteista on nimenomaan oppilaitoksista, julkiselta ja kolmannelta sektorilta. Tällä hetkellä valmennuksissa painottuu erityisesti tulevaisuustaidot ja kestävän tulevaisuuden palvelumuotoilu.

Yritysten kanssa työskennellessä lähden liikkeelle arvojen tunnistamisesta ja sanottamisesta, joiden pohjalta pystyy määrittelemään sisäisesti yhteiset tavoitteet, tavoiteltavat asiakasryhmät ja keskeiset konseptit. On tärkeää, että määrittelytyöpajoissa mukana muitakin kuin johtoryhmä. Se, että henkilöstö osallistetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, lisää huimasti työskentelyn vaikuttavuutta. Siihen liittyy myös Toimisto2030 missio auttaa yrityksiä asemoimaan toimintansa kestävän kehityksen eli Agenda2030 tavoitteisiin.

 

Tehdään yhdessä parempi. Asiakaskokemus, verkosto, kestävä tulevaisuus.

Mitä ajatuksia nämä herättää sinulle? Olethan yhteydessä jos voin verkostoni kanssa olla avuksi!

 

Ilolla,

Silja